TURKKILAISIA KANSANTANSSEJA

Teksti: Virpi Virtanen (Afsana)

Kasik

   Turkkilaiset kansat ovat peräisin laajalta alueelta Keski-Aasiasta aina Kiinan rajoilta Kaspianmerelle saakka ja vuosisatojen paimentolaiselämä ja vähittäinen siirtyminen länteen päin monien kulttuurien vaikutuksessa on antanut oman värinsä ja tyylinsä turkkilaiseen musiikkiin ja tanssiin. Myös maantieteellisesti nykyisen Turkin alueella on pitkä historia: alueella on asunut heettiläisiä, kreikkalaisia, bysanttilaisia, persialaisia, arabeja, armenialaisia ja kurdeja ja lukemattomia muita kansoja, jotka kaikki ovat jättäneet jälkensä nykyisen Turkin kansanmusiikkiin ja -tanssiin.

   Turkkilaisia tansseja tarkasteltaessa voidaan huomata monia samankaltaisuuksia ympäröivien maiden tanssien kanssa. Monissa turkkilaisissa tansseissa on persialaistanssien siroutta ja Kaukasian alueen tanssien temperamenttista voimaa - myös Libanonin debkeä muistuttavia tansseja on useita ja Balkanin alueen tansseissa samankaltaisuus turkkilaisiin tansseihin on usein huomattava, ja voidaankin olettaa, että monet kreikkalaiset tanssit ovat alunperin tulleet turkkilaisilta, minkä kreikkalaiset oppineet tietysti mielellään kiistävät. Mutta yhteneväisyys voidaan kiistatta todeta sellaisissa tansseissa kuten zeybek ja sirto, mitkä Kreikassa tunnetaan lähes samanlaisilla nimillä zeybeckikos ja sirtak. Luonnollisesti myös kreikkalaisten vaikutus voidaan nähdä turkkilaisten tansseissa, mutta etenkin zeybekin liikkeissä on paljon Keski-Aasiassa vielä tanssittavien tanssien erityispiirteitä.

   Turkkilaisilla kansantansseilla on neljä "pääaihetta": ihmisten askareet, todelliset tai kuvitellut tapahtumat, ihmisen suhde luontoon ja uskonto. Ei ole olemassa yhtä ainoaa koko Turkissa tanssittavaa kansantanssia vaikka tiettyjä, etenkin Halay-tyyppisiä tansseja, tanssitaan yleisesti koko maassa kansallisina juhlapäivinä ja vaikkapa linjaautoasemilla poikien lähtiessä armeijaan. Mutta periaatteessa joka alueella -jopa joka kylällä - on omat erityiset tanssinsa.

   Vaikka turkkilaiset kansantanssit ovatkin keskenään vertailtaessa huomattavan erilaisia luonteeltaan voidaan ne kuitenkin jakaa karkeasti kuuteen ryhmään niiden maantieteellisten esiintymisalueiden mukaan. Nämä ryhmät ovat: Halay, Horon, Hora (Karsilama), Bar, Zeybek ja Kasik. Nämä edustavat tyypeiltään erilaisia tanssityylejä, mitä voi löytää Turkin laajan alueen lukemattomien kansojen ja kulttuurierojen kirjosta ja monet muista tansseista ovat vain näiden tanssien variaatioita.

Halay

   Nimi Halay tulee sanasta "Alay", mikä tarkoittaa "monta ihmistä". Tämän tyylin tansseja voi löytää lähes kaikista Keski- , Itä- ja Kaakkois-Anatolian kylistä ja se muodostaakin suurimman ja laajimman maantieteellisen tanssialueen Turkin Aasian-puoleisissa osissa ja kattaa samalla lähes puolet koko Turkin kansantansseista. Halaytanssissa miehet ja naiset tanssivat yhdessä muodostaen rivin, puoliympyrän tai ympyrän, jossa tanssijat pitelevät toisiaan käsistä, olkapäistä tai pikkusormista. Yksi tanssijoista toimii usein `johtajana", jonka mukaan askelkuvioita vaihdetaan ja joskus tämä tanssija voi jopa irtaantua rivistä esittääkseen lyhyen soolo-osuuden.

   Monissa Halay-tansseissa on mukana symboliikkaa ja linkkejä tiettyihin tansseihin on löytynyt niinkin kaukaa kuin Sumerien nuolenpääkirjoituksista, missä sa mantapaisia liikkeitä on kuvattu auringonjumalan palvontarituaaleissa: tanssijat kyyristyvät ja vääntelehtivät polvistaan pidellen kuin peloissaan, tämän jälkeen he lyövät rintaansa ja kumartuvat maahan kuin peltoa muokatakseen ja suorittavat liikkeitä, joiden uskotaan symbolisoivan maissin sadonkorjuuta ja leivän syömistä . Lopuksi tanssijat kääntyvät auringonjumalaa kohden, suoristaen itsensä itseluottamusta, voimaa ja iloa uhkuen - kuin sellainen, joka on suorittanut pyhän velvollisuutensa. Vertauskuvallisesti tällainen tanssi kuvaa siis primitiivisen metsästäjän muodonmuutosta maanviljelijäksi. Tyypillisesti Halayta tanssitaan ulkona davulrummun ja zurnan säestyksellä ja sisällä soittimina voivat olla baglama-luuttu, kaval-huilu sekä def- ja dumbek rummut. Erityistä omaa rytmiä tässä tanssissa ei ole vaan alueittain voidaan tavata eri rytmejä aina 2/4:sta 9/8:aan.

   Bar on Altain alueen turkkilaisten nimi Shamon-rummulle, mutta muille turkkilaisille se tarkoittaa yleensä vain "yhdessä sopusoinnussa". Yleensä miehet ja naiset tanssivat tätä tanssia erillisissä riveissä ja tässä ItäAnatolian tanssityylissä on myös monia tanssikuvioita, joita miehet ja naiset tanssivat yhdessä. Tyypillisesti tanssia tanssitaan tiukoissa riveissä kyljittäin, käsikkäin tai käsivarret ristikkäin. Miesten Bar symbolisoi sankarillisuutta ja kumppanuutta, ja tanssiliikkeiden voima ja kurinalaisuus korostavat tätä. Vaikka tätä tanssia tanssitaankin yleensä "ketjuissa", siitä on olemassa myös useita vaikuttavia kahden osallistujan tansseja kuten Hancer Bari, missä miehet pitelevät tikareita ja esittävät liikkeitä kuin valmistuen taisteluun. (Tämä tanssi muistuttaa paljon myös zeybekiä). Zurna, davul, kaval, def ja nykyisin myös klarinetti kuuluvat Bar-tyylin tanssien säestykseen. Yleisimmät musiikissa käytetyt rytmit ovat 5/8 ja 9/8, mutta myös 6/8 ja 12/8-rytmejä käytetään satunnaisesti.

Horon

   Horon tulee sanasta "horom", mikä viittaa kuuden tai seitsemän yhteen sidotun maissinvarren muodostamaan ristikkoon. Kaukaa katsottuna se näyttää riviltä kädet kohotettuina seisovia ihmisiä. Tämä tanssityyli on Mustanmeren alueen tunnetuin tanssi ja sen liikekieli viittaa kalastajien puuhiin samoin kuin tämän muinaisen kalastusalueen kiinteään siteeseen mereen ja sen antimiin. Tyypillisiä liikkeitä tälle tanssille ovat jännittyneet, tiukat värinät ja äkilliset kyykistymiset. Horonia tanssitaan yleensä joko miesten tai naisten muodostamissa riveissä tai puoliympyröissä. Niitä harvoja Horon-tansseja joita miehet ja naiset tanssivat keskenään kutsutaan "rahat horon" eli rauhalliseksi horoniksi; niissä käytetty musiikki on hitaampaa ja kuviot yksinkertaisempia. Horonin säestyksenä käytettyjä soittimia ovat zurna, davul, kemence-viulu, säkkipilli ja vasta viime aikoina harmonikka. Tyypillinen Horon-tanssin rytmi on 7/16 ja muita käytettyjä rytmejä ovat 2/4, 5/8 tai 9/16.

Zeybek   Zeybek tarkoittaa "veli", "ystävä" tai "aseellinen suojelija" ja tämä tanssi onkin pääasiassa miesten tanssi, jota miehet ja naiset eivät yleensä tanssi yhdessä. Tämä tanssi on kotoisin Länsi-Anatoliasta ja on tyypillinen etenkin Aegean-meren alueelle, vaikkakin samantyyppistä tanssia nimellä Seymen tanssitaan aina Keski-Anatoliaa myö ten. Tanssin luonne on ylpeä ja itsevarma ja tanssin sanotaankin kehittyneen keskenään kilpailevien rosvojen todistellessa tanssillaan omaa erinomaisuuttaan.

   Yksittäin tai erillään ryhmän sisällä, miehet alkavat hitaasti tepastella musiikin tahtiin. Enimmäkseen hitaat ja kerskailevat liikkeet kuvaavat miesten ylpeyttä omasta voimastaan ja roolistaan sankareina ja suojelijoina. Harvoissa naisten zeybekeissä on erilainen rytmi eivätkä ne ole niin mahtailevia tyyliltään. Ulkona zeybekiä säestävät rumpu ja zurna, sisätiloissa muun muassa baglama, kabak kemane (kurpitsasta tehty viulunkaltainen soitin), kaval, dumbek ja klarinetti. Enimmäkseen zeybektanssin rytminä on 9/8 ja liikekieleltään itämaisessa tanssissakin tunnettu "mustalaiskarsilama" muistuttaakin enemmän zeybekiä kuin varsinaista karsilamakansantanssia. Tanssin tempo vaihtelee suuresti erittäin hitaasta hyvinkin vauhdikkaaseen - hitaammissa versioissa rytminä on yleensä 9/2 tai 9/4. Hyvin nopeissa tämän tanssin versioissa (esim. Fethiyen alueen teke) rytmi voi olla jopa 9/16. Nopeita, teräväliikkeisiä Kasik-tansseja (kasik = lusikka) tavataan Keski- ja Etelä-Anatoliassa. Näiden tanssien liikekieli kertoo tarinaa vaeltavien turkkilaiskansojen matkoista ja jokapäiväisestä elämästä käsityöläisinä ja paimenina. Tanssijat kilkattelevat molemmissa käsissään puista lusikkaparia eloisan rytmin mukaan samaan aikaan kun tekevät keveitä, energisiä liikkeitä. Yleensä tanssijat ovat kasvokkain kahdessa rivissä, ympyrässä tai puoliympyrässä. Puulusikat, kabak kemane, kaval, dumbek, baglama ja nykyään myös klarinetti ja viulu säestävät näitä tansseja, joiden rytminä on 2/4 tai 4/4. Hora tarkoittaa "tömistellä jaloillaan ja pitää ääntä"; Karsilama taas voidaan kääntää "kasvokkain" tai "mennä tapaamaan jotakin". 

   Hora on Traakian, Turkin Euroopanpuoleisen osan, tyypillinen tanssi ja siinä miehet ja naiset tanssivat yleensä yhdessä, aloittaen hitaasti ja lopettaen tanssin hyvin kiihkeässä rytmissä. Puoliympyröissä, ympyröissä tai riveissä tanssittavassa Horassa tanssijat esittävät tunteita kuvaavia liikkeitä ja arkipäivän askareita kuvaavaa mimiikkaa. Useimpien Hora-tanssien nimet on saatu vanhoista legendoista, jotka kuvaavat sankareita, öykkäreitä, tyranneja ja ihmisystäviä, joita turkkilaisten myytit ovat pullollaan. Tanssin säestävinä soittimina voi olla zurna, davul, kaval, baglama ja dumbek.

   Kansantansseissa käytetyt puvut vaihtelevat suuresti alueittain ja esiintyjäryhmittäin, eikä zurnansoittajaa ja zeybek-tanssia lukuunottamatta varsinaisia "määrättyjä" tanssipukuja ole. Esiintyvien ryhmien puvut ovat yleensä yhdistelmä tyypillisiä maaseudulla käytettyjä pukuja, perinteisiä häävaatteita ja historiallisia vaikutteita.

   Zurnan soittajalla ja usien myös davulin soittajalla perinteinen asu on lyhyet kirjaillut polvihousut, valkoinen paita ja liivi sekä vyötäisille kiedottu huivi - Zeybek-tanssijat pukeutuvat Aegeianmeren alueen vuorilta peräisin oleviin näyttäviin asuihin, joihin kuuluvat topatut, pitkät vyötärölle kiedotut huivit, jonka laskoksiin voidaan tunkea tupakkamassi ja nenäliina, hapsullinen silkkipaita, lyhyt halkiohihallinen jakku, silkistä kiedottu turbaani, polvipituiset salvar-housut ja näyttävä valikoima aseita nahkahuotrassaan olevasta miekasta, vyölle työmnnettyyn tikariin ja aina kivääreihin asti ripustettuna koko komeuden ylle.

   Yleisimmin levinneet pukutyypit ovat miehillä päässä joko fez, turbaani tai korkea lampaannahkalakki, lyhyt jakku, missä on halkaistut hihat, vyötäröllä huivi ja asevyö, löysät, roikkuvat pitkät- tai polvihousut, kuvioidut sukat, saappaat tai kevyet tossumaiset kengät. Naisten vaatteet ovat hyvin värikkäitä ja vaihtelevat väljästä kaftaanista lyhyisiin mekkoihin ja housupukuihin. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin määritellä, että pää on peitetty huivilla tai lakilla, jonka päälle on siihenkin yleensä kietaistu huivi. Huivin päällä voi lisäksi olla erilaisia koristeita kolikoista erilaisiin kukka-asetelmiin. Puvun alaosan muodostavat leveät salvar-housut, jonka päällä voi joskus olla myös hame, yläosana on paita ja tiukka liivi tai lyhyt jakku tai joskus myös pidempi sivuista avoin takki. Ja kuten miehilläkin on jakut usein kirjailtu hyvin kauniisti pääasiassa kultakoristein. Eräs hyvin kaunis naisten tansseissa, varsinkin karsilamassa, käytetty pukutyyppi on perinteinen morsiamen punainen samettipuku, mitä ikävä kyllä ei enää alkuperäisessä tarkoituksessaan juuri nähdä, mutta onneksi perinteisiä häitä esittävät kuvaelmat tansseineen ovat säilyttäneet hienon perinteen.

   Kansanmusiikki ja -tanssi ovat aina olleet Turkissa hyvin suosittuja ja erittäin hyviä tanssiryhmiä löytyy pienemmiltäkin paikkakunnilta. Viime vuosina televisioohjelmien myötä suosio tuntuu vain kasvaneen ja monet tunnetuista muusikoista ovat muokanneet ohjelmistoaan yhä kansanomaisempaan suuntaan ja myös popmusiikissa on vahvoja folkvaikutteita. Turkkilaistansseista löytyy väriä ja tarinoita monenlaisiin tapahtumiin, joten eiköhän niitä olisi aika saada jo suomalaistanssijoidenkin repertuaariin.

Lähteet:
Latif Polat: Turkish Music
Turk Halk Oyunlari-esite
Peter Manuel: Popular Music of the Non-Western World
Skylife - Magazine of Turkish Airlines /Necdet Sakaoglu

<< takaisin