TRIBAL - HEIMOTANSSIA KALIFORNIAN RANNOILTA

Teksti: Virpi Virtanen (Afsana)

     Tanssiryhmä on heimo, joka tanssii keskenään oman historiansa pohjalta - toisilleen ja yhdessä... näin voidaan kuvailla American Tribal-tanssityyliä yksinkertaisesti, mutta mistä tulee tuo kiehtova, värikäs tanssimuoto, jonka ensimmäiset tuulet Suomeen toi ruotsalainen As-Sayf-ryhmä hienolla esityksellään muutaman vuoden takaisilla Turun festivaaleilla?

     American Tribal-tyyli syntyi 60-luvun Kaliforniassa hippiaatteen ja etnisten vaikutteiden sulatusuunissa San Franciscossa. Ensimmäisenä tyylin kehittäjänä voidaan pitää Jamila Salimpouria, joka perusti Bal Anat-ryhmän historiallis-vaikutteista Renaissance Faire-tapahtumaa varten. 60-luvulla tyylien tarkkuudesta ei oltu vielä kovin huolestuneita ja niin ryhmä keräsi vaikutteita erilaisista kulttuureista ja tansseista ja lopputuloksena nähtiin värikäs, kiehtovan omalaatuinen "kansantanssi"ryhmä.

     Bal Anat-ryhmän jäsenten ja ihastuneiden katsojien myötävaikutuksella tyyli levisi vähitellen ympäri USA:n ja nykyään se luetaan Amerikassa neljänneksi itämaisen tanssin "päätyylisuunnaksi" Raks Sharkin, amerikkalaisen kabaree-tanssin ja aidon folktanssin lisäksi.

     Vielä nykyäänkin tyylin vahvinta aluetta on Kalifornia ja San Fransisco vaikka Bal Anat-ryhmän hajoamisesta onkin jo aikaa. Nykyisin tyylisuunnan tunnetuimpiin edustajiin kuuluvat Gypsy Caravan, Hahbi Ru (joka tosin keskittyy pääosin aitoihin kansantansseihin) ja etenkin FatChanceBellyDance, jonka perustaja Carolena Nericchio sai inspiraationsa Jamila Salimpourin oppilaalta Masha Archerilta.

     American Tribal-tyyli vaihtelee opettajalta toiselle, ryhmästä toiseen ja jopa Länsirannikolta Itärannikolle, mutta tyylillä onkin vain väljät rajat, joiden sisällä pysytellä - yhteistä kaikille onkin oikeastaan vain eri tyylien yhdisteleminen ja jokseensakin folkloristinen ote. Historialliset ja folklore-elementit toimivat sulassa sovussa modernien ideoiden kanssa ja ennakkoluulottomasti yhdistellään vaikutteita niin Turkista, Egyptistä, Pohjois-Afrikasta, Persiasta kuin Intiasta ja flamencostakin...tanssijalla ja ryhmällä on vapaus kehittää ja esittää tanssia omana teatraalisena tulkintanaan eikä ainoaa, oikeaa tyyliä ole.

     Joitakin yleisesti käytettyjä elementtejä kuitenkin löytyy: liikekielen yleissuunta on selvästi folkloristinen; askeleet otetaan koko jalkapohja maassa ja liikesuunta on muutenkin maanläheinen ja raskas. Lantio- ja vatsaliikkeet ovat isoja eikä pikkutarkkoja, hienostuneita liikkeitä juurikaan käytetä ja tanssin rakenne on yleensä melko yksinkertainen. Tribal-tanssia esitetään pääasiassa ryhmänä, jonka keskellä voi olla soolo-osuuksia, mutta varsinaista soolotanssia ei juurikaan esiinny. Myös esiintymistilaisuudet poikkeavat kabaree-tyylistä: tribal on isojen tapahtumien, messujen ja festivaalien ohjelmanumero ja soveltuu paremmin kaduille ja toreille kuin intiimiin ravintolasaliin.

     Tribal-esitys koostuu yleensä "tavallisesta" amerikkalaisesta kaavasta: sisääntulo, hidas rumba, nopea osio, floorwork tai tasapainottelu, toinen nopea osio, rumpusoolo ja finaali. Tanssissa voidaan käyttää rekvisiittaa, mutta niidenkin tulee olla tyyliltään "folkahtavia" ja yksinkertaisia. Huivi ei yleensä kuulu tribal-esitykseen, mutta voi toki olla osa sitä - mieluummin raskaampana ja vaikkapa raitakuvioisena vaihtoehtona. Varsinaisia tribal-tyylin välineitä ovat kuitenkin keppi, miekka, tarjottimet ja ruukut sekä lähes katkeamattomasti kilkuteltavat sormisymbaalit.

     Erikoinen pukeutumistyyli on myös seikka, joka tekee American Tribal-tyylistä erilaisen ja jännittävän. Myös siinä voi käyttää omaa mielikuvitustaan ja erilaisia tyylisuuntia, mutta esim FatChaneen tyyli on tarkkaan määritelty eikä siitä voi ryhmän sisällä poiketa - muiden ryhmien tyyli on enemmän tai vähemmän saanut vaikutteita juuri FatChancesta, mutta joitakin yleisiä linjoja ovat esimerkiksi: luonnonkuidut kuten puuvilla ja silkki, päähineet kuten turkkilaistyyliset turbaanit, kasvotatuoinnit berberityyliin, toppimaiset tai liivimäiset yläosat (FatChancella intialaiset cholit, joiden päällä kolikkorintaliivit), leveät, kerroksittaiset hameet mustalaistyyliin tai päällekkäiset "paneeli-hameet", runsaat korut (suosittuja ovat etenkin afgaanikorut) sekä lanteilla kolikkovyö, hapsuhuivi tai tupsukoristeinen "kamelinloimivyö". Muita yleisesti käytettyjä asuja ovat päähuivit, haaremihousut, tunikat tai kavaasitakit ja hopeakoristeltu Assuit-kangas ja kolikkokoristelut. Käytetyt värit ovat yleensä tummia tai murrettuja - sellaisia, joita luonnonväreillä voisi kuvitella saavan aikaiseksi - myös punainen on suosittu, mutta kiiltävyys ja kimmellys on kielletty assuit-kangasta ja koruja lukuunottamatta. Tyyli on myös melko "peitetty", koska jalat, vatsa ja hiukset ovat yleensä piilossa - kuitenkin esim. juuri tyylin pioneeri FatChance esiintyy paljain vatsoin ja onkin erityisen tunnettu spektaakkelimaisista vatsaundulaatioistaan.

     Käytettävä musiikki on sekin iloinen sillisalaatti, jossa samassa esityksessä voi ihan hyvin olla arabialaista, turkkilaista ja jopa kreikkalaista ja armenialaista (monet Amerikan tunnetuimmista "itämaisista" muusikoista ovat juuri armenialaisia tai kreikkalaisia) tai vaikkapa juutalaista ja espanjalaista. Myös New Wave on suosiossa ja amerikkalaiset "fuusiobandit" Light Rain ja Desert Wind kuuluvat erottamattomasti myös Tribaltyylin musiikkivalikoimiin. Yleinen musiikkityyli on sekin tanssityylin mukaisesti folkahtavaa ja uusimmat poprenkutukset ja syntikkanapatanssijytke eivät kuulu Tribalin kalifornialaisheimon maisemiin vaikka muuten tyylejä melko vapaasti yhdistelläänkin.

     American Tribal on siis mielenkiintoinen länsimainen näkemys ja kooste erilaisista etnisistä vaikutteista ja fantasiasta - se ei ole historiallinen tanssi, vaikka alunperin sellaiseksi kehitettiinkin. Nykyaikana, jolloin historia ja tanssityylien tutkimus ovat suosiossa ei edes Renaissance Faire-tapahtumien järjestäjä SCA (Society of Creative Anachronism) hyväksy tribalia historialliseen ympäristöönsä, mutta katsojien suosikki se on värikkyytensä ja omalaatuisuutensa ansiosta missä sitten nähdäänkin - toivottavasti vielä enemmän meilläkin!

 

Lähteet: 
FatChanceBellyDance 
Shira's Belly Dance World
From turban to toering

 

<< takaisin