HIENOTUNTEISTA HOVITAIDETTA PERSIASTA

Teksti: Raija Salminen (Afsana)

   Klassinen persialainen tanssi kehittyi Qajar-dynastian aikana (1780-1906) arvovaltaisissa hoveissa ja haaremeissa. Vuoden 1906 vallankumouksen jälkeen länsimaiset asenteet ulottivat lonkeronsa persiaan, ja monarkian hylkäämisen myötä tanssin tukeminen ja tanssijoiden korkea asema romahtivat. Tämän päivän tanssijat luovat itse oman tyylinsä ja improvisoivat säilyttäen ainutlaatuisen persialaisen tunnelman.

   Niinä aikoina, jolloin ammattitanssij attaren maine oli huonossa huudossa, tanssiperinteitä vaalivat julkisilla paikoilla esiintyvät poikatanssijat yhtä lailla kuin prostituoidutkin. Amatööritanssijat sen sijaan olivat tavallisia naisia, jotka opettivat taidon tyttärilleen ja esiintyivät perheen omissa juhlissa. Ammattitanssijoita onnisti jälleen 1900luvun puolivälissä, jolloin valtio alkoi sponsoroida klassisia ja folktanssiryhmiä - lopettaakseen kaken tuen jälleen v. 1979 vallankumouksen seurauksena.

   Ammattimainen näyttämötanssi erotetaan omaksi tyylikseen huivitanssista, jota naiset tanssivat keskenään esim. häissä. Näyttämötanssia, jota klassinen persialainen tyyli edustaa, voivat esittää ryhmät tai solistit, ja joskus tanssijat käyttävät tanssinsa rytmittämiseen sormisymbaaleja tai teelaseja. Persialaisissa yökerhoissa naiset tanssivat usein Teheranin tyylillä huvitanssia, jossa jokainen vuorollaan sooloilee ringin keskellä. Nainen ja mies voivat myös tanssia yhdessä, tai sitten kaksi naista tanssii pareittan. Usein jokaisella on oma bravuurinsa, toisella olkapäiden pehmeä ravistelu ja toisella kenties ilmiömäiset kasvoeleet tai kauniit käsiliikkeet.

   Kolmantena tyylinä on folklore, Iranin eri osista kotoisin olevan kansantanssit. Tanssiryhmät ovat muokanneet näyttämöille sopivia versioita folktraditioista, jotka ovat saaneet ideansa arkipäivän askareista ja tavallisesta elämästä. Teheranissa syntynyt Abdollah Nazemi johtaa Amerikassa kansantansseihin erikoistunutta Baleya Melliye Pars-ryhmää, mikä on jatkoa hänen Iranissa 1960-luvulla perustamalleen tanssiseurueelle. Ryhmän ohjelmistosta löytyy toki myös klassista persialaista tans sia ja modernia balettia perinteisin teemoin. Nazemi on tehnyt persialaista tanssia tunnetuksi näyttämöiden lisäksi kahdessa musikaalielokuvassa ja televisiossa.

   Itämaisesta tanssista klassinen persialainen tanssi erottuu selvimmin siinä, että liikkeet keskittyvät ylävartaloon. Kasvojen, pään, rintakehän ja käsien liikkeet antavat tanssil le sen viehkeän, hienotunteisen ja jalostuneen hoviperinteen leiman. Tunteiden ilmaisu on liikettä tärkeämpää ja siksi tanssi onkin parhaimmillaan intiimeissä tiloissa, joissa pienikin tanssijan ele on perimmäisessäkin nurkassa istuvan katsojan havaittavissa.

   Liikkeet vaativat joustavaa ylävartaloa, käsien ja kasvolihasten perinpohjaista hallintaa ja kykyä ilmaista tunnelmia laidasta laitaan. Tanssija kykenee nostelemaan kulmakarvojaan erikseen toisista riippumatta ja hänen ylväs ryhtinsä sekä koordinaatiokykynsä luovat tanssin kulusta vaivattoman ja ylhäisen mielikuvan. Tanssiin kuuluu myös käännöksiä, pieniä lantioliikkeitä ja kontrolloitu jalkatyöskentely.

   Persian hoveissa tanssijat pukeutuivat lattiaan ulottuviin hulmuaviin leninkeihin, joiden alle oli puettu haaremihousut. Vyötärölle kiedottu kapea vyö riippui edestä alas. Joskus he kalistivat puisia kalistimia tanssiessaan tai helistivät metallisia kastanjetteja kuin kelloja. Maineeltaan arveluttavat tanssijat hovin ulkopuolella saattoivat esiintyä haaremihousuissa ja pienen pienissä kirjailluissa yläosissa.

   Maalaustaiteesta löytyy lukuisia kuvauksia hovien musiikki- ja tanssitilanteista varsinkin Qajar-dynastian ajalta, jolloin persialainen tanssi oli arvostettua taidetta. Tanssi lumosi myös Scott Waringin, joka kirjassaan "A Tour to Sheeraz" toteaa: "Kauneimmat naiset Persiassa ovat omistautuneet tanssijan ammatille". Onko kauneus tanssijassa, vai koristeleeko hallittu, hienovarainen tanssi myös esittäjäänsä entistä suloisemmaksi, siihen jokainen voi vastata itse nähtyään notkeavartaloisen tanssijan visualisoivan vanhaa persialaista hovimusiikkia.

 

Lähteet:
Arabesque Nov/Dec 1990 Habibi 2/1996
Wendy Buonaventura: Serpent of the Nile

 

<< takaisin