KAVAASIT TANSSIVAT PERINTEITÄ NOUDATTAEN

Teksti: Raija Salminen (Afsana)

   Kavaasit ovat Egyptin mustalaisia, jotka tanssivat ammatikseen perinteisellä tavalla. He eivät ole lisänneet tanssiinsa mausteita länsimaista tai Latinalaisesta Amerikasta kuten yökerhojen itämaiset tanssijat. Ennen sana "kavaasi" oli yleisnimitys kaikille maalais- ja kaupunkilaisammattitanssijoille.

   Kavaasit eivät ole alkuperältään Egyptiläisiä tai edes Arabialaisia. Todennäköisenä pidetään, että heidän juurensa ulottuvat Pohjois-Intiaan, sillä Nawar-heimon sanastosta on löydetty yhtäläisyyksiä Hindinkielen kanssa. Nawarien mukaan heidän oma kielensä ei kuitenkaan ole missään yhteydessä muihin kavaasiheimoihin, joista tunnetaan ainakin Bahlawan, Ghajjar, Halab ja Shahaina. Ilmeisesti jokaisella ryhmällä on oma kielensä. Edwina Nearing on tehnyt Luxorin alueella tutkimusta kavaaseista ja viettänyt paljon aikaa Khairiyya Maazinin kanssa, joka on viimeinen tanssija kuuluisista Maazinin sisaruksista. Muut sisarukset ovat jo avioituneet ja jättäneet ammattitanssijan uran.

   Egyptissä kavaasin on vaikea rikastua, koska esiintyvältä taiteilijalta vaaditaan varoja jo pelkkien esiintymislupien ja lisenssien ylläpitämiseksi. Monissa maakunnissa on kielletty tai rajoitettu tapahtumia, joissa kavaasit olivat ennen pääosassa. Historiassa kavaasien taival on muutenkin ollut kivinen.

   Vuonna 1834 kavaasit karkotettiin Kairosta Muhammed Alin toimesta Egyptin modemisointivillityksen seurauksena. Suurin osa mustalaisista asettui Ylä-Egyptiin Qenaan, Esnaan, Luxoriin ja Assuaniin. Karkotuksen myötä kuvaan ilmestyivät naisiksi pukeutuneet poikatanssijat (khawal), jotka matkivat kavaasiea, mutta käyttivät rivompaa liikekieltä kuin rohkealuontoiset kavaasit. Vuonna 1866 kavaasien sallittiin jälleen palata Kairoon.

   Prostituutio on kieltämättä kulkenut monien kavaasien tanssiammatin kanssa käsi kädessä, mutta sitä ei voida yleistää kaikkiin kavaaseihin. Kuuluisat kavaasit rikastuivat ja pääsivät esiintymään rikkaille, mutta köyhät tanssivat toreilla, kahviloissa ja hotellien portailla. Joidenkin kirjoitusten mukaan kavaasit ovat esiintyneet pelkissä koruissaan tai alasti, mutta suostuneet tähän vain turisteille ja suuresti ylenkatsoen. Myös Kutchuk Hanemin mehiläistanssiin liittyi vaate vatteelta riisuutuminen, mutta hän ei mielellään esittänyt tuota tanssia.

   Kutchuk Hanem (Turkkia: pieni prinsessa) oli kavaasitanssija, jonka oikea nimi oli Safiya. Hänen tanssistaan on säilynyt joitain kuvauksia; hän käytti kastanjetteja, teki lattialiikkeitä ja tanssi kuin mehiläinen edellä mainitussa mehiläistanssissa, johon kuuluivat myös kimeät huudot. Kutchuk Hanem säästyi myös karkotukselta, koska hänen suosijansa oli läheistä sukua Muhammed Alille.

   Kavaasitanssit kuuluvat saiidi-perinteeseen. Niitä on aina säestetty Luxorin ja Qenan alueella Rabab- ja Mizmar-yhtyeillä, jotka ovat kuuluisia nykyäänkin; ranskalaisen Alain Weberin johdolla kiertänyt "Les Musiciens du Nile"-yhtye on tunnettu ympäri maailmaa etnopiireissä ja saavuttanut Egyptissäkin arvostetun aseman saiidi-musiikin esittäjänä.

   Kavaasitanssien peruspiirteitä improvisaatio, spontaanisuus ja säännöttömyys. Tanssin luonne on rohkea, tulinen ja samalla äärimmäisen hallittu, tekninen ja taidokas. Yleisesti käytettyjä liikkeitä ovat lantionkiertokävely väristellen, rehevät hartiaravistelut ja nopeat lantioliikkeet. Kavaasit hallitsevat myös hienostuneet, pehmeät liikkeet ja yhdistelevät tunnelmia liikkeillään sujuvasti. Sormisymbaalien ja kepin käyttö ovat myös taiturimaisia.

   Nykyisin Egyptin kansantanssiryhmien ohjelmistoissa kavaasitansseista nähdään siloiteltuja versioita, mutta olennainen on pyritty säilyttämään. Tiettyjä liikkeitä, kuten vatsanpudotusta tai lattialle selälleen laskeutumista pidetään epäsoveliaina, vaikka ne ovatkin kuuluneet alkuperäiseen tanssiin. Kuitenkin kavaasitanssi erottuu selvästi muista folk-tansseista mutkikkaamman tekniikan ja taituruuden kautta - olivathan he ammattitanssijoita.

   Kavaasien tanssipuku on muuttunut aikojen kuluessa. Varhaisimmat kuvaukset ovat ottomaanivaltakunnan vaikutuksiin viittaava kerroksellinen asu, johon kuuluivat läpinäkyvät aluspaidat pitkine liehukehihoineen, pitkä takki tai bolerotyyppinen tiukasti istuva liivi, haaremihousut ja lantiohuivi (joskus huivin asemasta käytettiin hopeaisin amuletein koristeltua vyötä). päässä oli samettipäähinen ja koruja oli paljon. Hiukset letitettiin monin eri tavoin ja koristeltiin nauhoilla tai arvometallisilla helmillä - kavaasit ompelivat helmiä ja kolikoita myös pukuihinsa ja pukeutuivat näin kirjaimellisesti palkkaansa. Toisentyyppisessä asussa huomiotaherättäviä piirteitä ovat lantiolta riippuvat pitkät kangaskaitaleet, lyhyempi hame ja sen päällä runsaat kolikkopäiset hapsut tai helmirimpsut - päässä on näyttävä koriste

   Nykyisin kavaasitanssia esitetään enimmäkseen kapeassa galabeijassa, yleensä mustassa, jossa on hopean tai kullanvärisiä raitoja, kolikkokoristelu tai isoja paljetteja, päässä voidaan käyttää huivia ja runsaat korut kuuluvat asiaan.

   Ennen suuret kylätapahtumat (farahat), kuten häihin liittyvät riehakkaat suurjuhlat, työllistivät kavaaseja. Nykyisinkin mustalaisia on palkattu tapahtumiin, vaikka viranomaiset ovat useissa Ylä-Egyptin maakunnissa kieltäneet faraha juhlat saadakseen kansanjuhlissa ilmenevät verikostot kuriin (verikosto on ikivanha Ylä-Egyptiläinen rankaisuperinne, jota on vaikea kitkeä edes lailla pois). Myös ääri-islamilaiset ryhmät haluaisvat lakaista maan alle sopimattomana pitämänsä tanssin.

   Kylätapahtumiin on ollut tapana palkata 3 - 4 esiintyjää, mikä mahdollistaa lepotauot vuorotteleville tanssijoille 5 - 7 tuntia kestävillä juhlilla. Viime vuosina kavaasitansseja alettiin esittää Egyptin hotelleissa kiinnostuneiden turistien vuoksi, mutta jo vuoden kuluttua itämaiset vatsatanssijat olivat valloittaneet hotellien estradit. Kavaasitanssin tulevaisuus näyttääkin huonolta sen omassa kotimaassa ; lapset kasvavat amerikkalaisten TV-sarjojen myötä irti kulttuuristaan. Läntinen lumous ei suosi kavaasiperinnettä. Yleensäkin on alvempaa kotona katsoa videoita, kuin ostaa lippu tanssinäytökseen, joissa Raqs Sharqi on suosituinta.

   Vaikka ulkomailla kavaasitanssi onkin noussut ansaitsemaansa asemaan, ovat viimeisten tanssivien kavaasien olot Egyptissä surkeat.

 

Lähteet:
-Wendy Buonaventura / Serpent of the Nile
-Hilal School of Raqs Shargi / Newsletter issues IV & V -Tshador III

 

<< takaisin