HAGGALA

Teksti: Raija Salminen (Afsana)

   Egyptin läntisen autiomaan beduiinien keskuudessa haggala tarkoittaa laulua, tanssijaa ja tanssia, jossa nainen valitsee mieleisensä taputtavista ja laulavista sulhaskandidaateista. Tänä päivänä haggalatanssia esittävät folkloreryhmät ovat muotoilleet tanssista estradeille sopivia näyttäviä versioita, joita myös paikallisten tanssien ennen traditioita tarkasti noudattavat naiset ovat ryhtyneet kopioimaan, toisin sanoen elämä imee vaikutteita taiteesta ja muuttaa perinteitä uusiin suuntiin.

   Arabimaailmassa tunnetaan Haggalan kaltaisia tansseja muuallakin kuin Egyptissä, esimerkiksi Irakissa ja Siinailla. Yhteistä näille tansseille on hunnutetut naiset yksin tai pareittain, jotka tanssivat taputtavan miesryhmän edessä. Joskus naiset heiluttelevat aseita pitääkseen innokkaat sulhasehdokaat loitolla. Tanssin luonne on varautunut ja ehdottoman säädyllinen alusta loppuun. Huumoria on mukana miesten keskenäisissä kahnailuissa, pantinmaksuleikeissä ja naisen kiusoittelevissa eleissä. Tietynlaiset runolaulut ovat olennainen osa tanssin sisältöä.

   Haggala koostuu kolmesta osasta, joista ensimmäinen on shettaywa. Ryhmä laulaa runoa tanssijoiden tanssiessa. Suurin osa tanssista tapahtuu tämän osan aikana, jolloin naiset tekevät vaakatasoisia heilahtelevia lantion kiertoliikkeitä selän pysyessä suorana, sekä tyypillistä askelta, jolla sipsutellaan miesjoukon edessä. Nainen voi myös elehtiä päällään ja käsillään tai nostella huntunsa kulmia.

   Seuraava osa, ghennaywa, pitää sisällään pantomiimia ja flirttailua, rikkauksien esittelyä j a miesten miimistä keskustelua. Kaikki istuutuvat, kunnes nainen valikoi jonkun miehistä ja varsinainen flirttailu ja tapahtumien ketju alkaa. Säestyksenä toimii ghennaywa-laulajan sooloimprovisaatio ja shettaywaosan toistoa. Ennen myös naiset lausuivat tai laulelivat ghennaywa-runoja, mutta nykyisin miehet ovat tämän alan mestareita. Toisaalta tänä päivänä kaikenlainen runonlaulutaide on hiipumassa, koska ihmiset kuuntelevat kasetteja enemmän kuin sepittelevät runoja. Lyhyet ghennaywat olivat aikaisemmin arvostettua taidetta, joita kuultiin niin juhlissa kuin ajanvietteenä joutohetkinäkin.

   Viimeinen osa, magruda, lauletaan sekä solistin että ryhmän voimin. Tanssija valitsee magruda-laulajan, tanssisisältö kertautuu ja näytös on saatettu päätökseen. Tällaista tanssia ei juurikaan enää näe alkuperäisessä tarkoituksessa, mutta häissä ja kansantanssiesityksissä haggalaa esitetään ammattitanssijoiden toimesta.

   Tanssija voi pukeutua perinteiseen kirjottuun beduiinikaapuun tai modemimpaan juhlamekkoon tanssiessaan perhepiirissä tai yhteisön tapahtumassa. Hän käyttää huivia vyötäröllä ja päällyshameena valkoista miesten toogamaista vaatetta tai tyylitellympää versiota. Vaatteen alla käytetään myös toppausta lantioliikkeen korostamiseksi. Estradiversioissa tavallisimmin nähty haggala-asu on puolisääreen ulottuva galabeija, jonka päälle on puettu röyhelövyötäröinen päällyshame. Pää on peitetty, mutta ei hunnutettu. Naiset voivat käyttää perinteisten mallien mukaan veitsiä tai keppiä tanssiessaan. Säestyksenä on perinteisesti vain taputus ja laulu, mutta ammattiesiintyjien näytöksissä käytetään rumpua ja joskus muutakin instrumentaalimusiikkia tuomaan vaihtelua ja lisäväriä.

   Useilla alueilla beduiinien perinteisten elinkeinojen rinnalle on noussut uudenaikaisempia keinoja ansaita elantonsa. Kehityksen myötä naisten osa ekonomiassa on rajoitettu kodinhoitoon miesten solmiessa bisnessuhteita ympäröivään maailmaan. Myös runous ja tanssi on kärsinyt samanlaisen kohtalon teknologian ottaessa paikkansa ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Myös Islamin fundamentalistien vaikutus on vetänyt miehiä ja naisia erilleen sillä seurauksella, että naiset yhä tanssivat, mutta vain toisilleen.

   Ammattitanssijat muovaavat perinteitä toimivammiksi näytelmiksi estradeille paljettipuvuissa, joista tuskin tunnistaa perinteistä mallia. Maailma muokkaa vanhoja traditioita nykyajan kiireiseen elämänmenoon sopiviksi, mutta pohjalla säilyy aina jotain, tässä tapauksessa Mersa Matrouhin alueen vanhan tanssilaulun idea.

 

<< takaisin