GUEDRA - SINISTEN IHMISTEN TANSSI

Teksti: Raija Salminen (Afsana)

   Jos sininen on aatelisten väri, voidaan sinisiin pukeutuvia saharalaisia nimittää autiomaan aatelisiksi. Alueella asuu Mauri- ja Tuaregiryhmiä, jotka ovat olleet aikoinaan hurjien soturien maineessa. Etelä-Marokossa paimentolaismaureja elelee parikymmentätuhatta, ja sen lisäksi heitä on levittäytynyt Mauritanian, Algerian ja Malin alueille. Guedra on sinisten ihmisten, Mauri- ja Tuareginaisten, rituaalinen tanssi, jossa on tarkoitus välittää positiivista energiaa.

   Gouliminen kaupunki eteläisessä Marokossa on tänä päivänä guedra-tanssin sydän. Rituaalia esitetään seisten ja sitten polvillaan ja se päättyy transsiin. Erään tarinan mukaan tanssiin kuuluu "lattialiikkeitä" siksi, että aikoinaan tätä rituaalia on esitetty niin matalissa teltoissa, ettei seisten tanssiminen yksinkertaisesti onnistunut. Vieläkin guedraa tanssitaan sisällä teltoissa tai sitten ulkona iltanuotiolla. Tavallisin muodostelma on säestäjistä koostuva piiri, jonka keskellä tanssija (joita voi olla yksi tai useampi) liikehtii. Tanssija pitää usein silmiään kiinni, kun hän keskittyy nostamaan maasta hyvää energiaa kehoonsa ja välittämään sitä sielustaan, käsien ja sormien kautta ympäristöönsä.

   Guedraa säestää öljyruukusta valmistettu rumpu (nimeltään guedra), taputus ja laulu. Taputtajat ja laulajat voivat seistä, mutta guedrarumpua käsin tai kepeillä soit tava rituaalin säestäjä istuu. Seisten tanssittavan osuuden rytmi on monimutkaisempi ja hitaampi kuin istumaosuudessa, missä hypnoottinen rytmi sykkii sydämenlyönnin tahtiin. Loppua kohti soittajat kiihdyttävät tätä elämän rytmiä auttaakseen tanssijaa transsitilan saavuttamisessa. Joskus kokoonpanoissa on mukana myös kalebassista tehty rytmisoitin.

   Rituaalin voidaan katsoa alkavan siitä, kun tanssija alkaa valmistautua esitykseen. Hän ripustaa kaulaansa maagisen riipuksen ja aloittaa tanssin täysin hunnutettuna liikuttaen käsiään ja sormiaan hunnun alla. Tämä symboloi tietämättömyyttä ja pimeyttä, ei kuitenkaan negatiivisesti nähtynä. Seuraavaksi tanssija tuo kätensä esiin hunnun alta. Sormien korostetut liikkeet ovat täsmällisen rytmikkäitä. Käsivarret liikkuvat ja ranteet kääntyilevät joustavasti. Välillä liikkeet sormissa antavat mielikuvan pyhästä vedestä, mitä tanssija pirskottelee ympärilleen. Keskisormista uskotaan olevan suora yhteys käsien kautta sieluun ja päinvastoin.

   Tanssija huomioi käsillään kaikki neljä pääilmansuuntaa ja elementtiä. Alhaalla on etelä ja voimaa antava maa. Sivuilla ovat länsi ja itä sekä elementeistä vesi, ilma ja aavikolla tuivertavat tuulet. Ylhäällä on aurinko ja sitä assosioiva tuli. Tanssija välittää siunauksia myös koskettamalla päätään, rintaansa (sydän) tai vatsaa (perna, tunteiden keskus). Kädet takana merkitsevät menneisyyttä, mutta guedra-tanssija käyttää harvoin molempia käsiä takanaan. Sen sijaan hän tuo tervehdyksen menneisyydestä tulevaisuuteen, jolloin toinen käsi on takana ja toinen edessä. Sivulla on tämä hetki, nykyisyys.

   Kun tanssija antaa huntunsa vaipua alas ja riisuu taikakorunsa, rytmin tempo kiihtyy ja liikkeet muuttuvat nopeammiksi ja rajummiksi. Tanssija polvistuu, rintakehä ja selkä myötäilevät pään heilahtaessa rennosti sivulta sivulle. Sormet ja ranteet jatkavat läpi tanssin rytmikkäitä liikkeitä, kunnes tanssija kaatuu uupuneena maahan. Guedra on tehnyt tehtävänsä, välittänyt maan voimaa, positiivista energiaa ja hyvää, parantavaa tunnetta ympäristöönsä.

   Guedraa tanssitaan lemlahef-puvussa, mikä on vartalon ympärille kiedottu ompelematon kangas. Kangas on 5-7 m pitkä ja pari metriä leveä, ja se kiristetään vyöllä. Edessä ylijäämä pituus vedetään vyön päälle pussiksi, takana se voidaan nostaa pään yli hunnuksi. Kuten tunisialainen mellia tai Marokon/Algerian hajk, myös tämä vaate pysyy päällä olkapäiden edessä kiinnitetyillä soljilla. Joskus lemlahef-kankaita voi olla kolme kerrosta, jolloin alimpana on valkoinen, sen päällä sininen ja sitten musta, mikä toimii huntuna.

   Sininen kangas värjätään ennen luonnosta saatavalla pulverilla, mikä vähitellen irtosi kankaasta iholle antaen sillekin sinisen sävyn. Väriaineen havaittiin myös ehkäisevän kosteuden haihtumista iholta ja suojaavan polttavalta paahteelta. Nykyiset kankaat värjätään teollisesti. Kerrotaan, että muuan skotlantilainen kangaskauppias esitteli Marokossa 1400-luvulla sinisen calicokankaan, jolle ei kotipuolesta löytynyt markkinoita. Marokkolaisia asiakkaita kangas sen sijaan ihastutti juuri siksi, että siitä lähti väriä iholle. Ostaja jopa testasi kankaan kelvollisuuden hieromalla sitä kostutetun peukalon ja etu-sormen välissä, ja mitä herkemmin sävy siirtyi ihoon, sitä varmemmin syntyi kaupat!

   Guedra-tanssin silmiin pistävä asuste on pääkruunu, mikä toimii samalla ilmastointilaitteena. Pään ympäri kulkeva rengas yhdistää simpukoin ja kivin koristellun etukappaleen ja päälaen yllä jättäen pään päälle ilmatilan. Monille leteille palmikoidut hiukset voidaan kiinnittää ylös, mutta usein ne roikkuvat kruunun etu- ja takakappaleen väliin jäävästä tilasta sivuilla. Tytöt alkavat koristaa hiuksiaan simpukoilla ja helmillä 12-vuotiaana.

   Autiomaa asettaa tiettyjä vaatimuksia pukeutumiselle. Hiekkamyrskyissä ratsastavat tuaregimiehet peittävät kasvonsa suojautuakseen tuulen mukana lentävältä hiekalta, tai pahan katseelta. Uskomuksen mukaan pahat henget pääsevät jäytämään ihmisen elimistöön ja sieluun varsin helposti sierainten, suun ja korvien kautta. Tuareginaisilla puolestaan uskotaan olevan kyky vastustaa pahoja henkiä, koska naiset osaavat synnyttää uutta elämää. Naiset peittävät kasvonsa suojautuakseen myrskyiltä, mutta nostavat hunnun usein päänsä ylle - pääkruunun päälle - jolloin hän näyttää pitemmältä. Elämän salaisuudet tunteva saharalaisnainen on normaaliyhteisössä korkeassa asemassa.

   Guedra on rituaalinen, symbolinen tanssi, jossa länsimaiset matkailijat ovat nähneet myös eroottisia piirteitä. Näyttämäversiot ovat asiaan perehtyneiden tanssijoiden taidonnäytteitä tai kokeilevien koreografien fantasioita. Kun eri ryhmät sekoittuvat, tansseihin tulee uusia vaikutteita. Algerian aavikolla tanssitaan myös guedraa, jossa on piirteitä muista alueen tansseista. Näyttämöillä esitettävät tanssit ovat liikkuvampia. Askelia ja tilaa käytetään tehokkaammin, ja liikekieli on monipuolisempaa., Tanssi ei tähtää transsiin, vaikka istuen tanssittavaan osuuteen liitetään usein spontaanin vaikutelman luovia] rajuja, liioiteltuja liikkeitä. Guedran sykkivä, kiihkeä; rytmi ja täsmälliset, mutta rennot liikkeet saavat aikaan arvokkaan, hartaan ja hypnoottisen tunnelman

 

<< takaisin