EGYPTILAISIÄ KANSANTANSSEJA

Teksti: Raija Salminen (Afsana)

     Egyptissä sana "sha'abi" tarkoittaa folkia, jotain sellaista, mikä on ihmisten omaa tuotosta. Käsite sisältää kaikki traditiot, mitkä liittyvät ihmisiin (el sha'ab) ja maaseudun alueisiin. Käsittelemme tässä joitain kategorioita, jotka rinnastetaan tietyntyyppiseen musiikkiin ja tanssiin.

     Aloittakaamme maanviljelijäyhteisön (fallahi) tyypillisestä kansantanssista. Musiikki ja tanssi ovat yksinkertaisia; naiset laulavat ja taputtavat ryhmässä tanssien. Tähän yhtyvät yksinkertaisin askelin miehet, jotka ovat usein saman perheen jäseniä. Alkuperältään Fellahitanssi on rituaalista; laulun ja tanssin avulla on kevennetty raskasta työtä

Fellahi

     Esitettävän maalaistanssin ilmeillä ja eleillä on tärkeä merkitys. Tyypillisiä liikkeitä ovat "pompahteleva" kävely, rennot olkaravistukset ja rehevät, mutta hienostuneet liikkeet. Asuna on puhdasvärinen, rintakaarrokkeen alta alas levenevä galabeija - leveässä helmassa on rimpsu, samoin usein hihansuissa. Lanteilla voidaan pitää huivia, mutta hyvin voidaan olla myös ilman koristeita. Päässä käytetään tupsu- tai kukka-huivia. Naisyleisön riemuksi miestanssijan rooliksi Fellahi-tansseissa on langennut aito maalaistollo juntti!

     Myös Aleksandrialainen Melaya Lef tanssi liittyy työnteon keventämiseen laululla ja tanssilla. Ideana ovat kalastajien vaimot, jotka tulevat rannalle viihdyttämään miehiään tanssien, laulaen ja taputtaen - tuomaan kalastajille evästä ja flirttailemaan heidän kanssaan. Tanssiin kuuluu Melaya, musta huivi, jonka naiset kietaisevat peitteekseen. Tanssin alussa esiintyjä on kietoutunut Melayaan, mutta vähitellen riisuu sen korostaen sillä liikkeitään. Asuna käytetään röyhelöhelmaista,lyhyttä,värikästä kesämekkoa ja päässä voi olla kukkahuivi. Tanssin luonne on flirttaileva, hauska ja leikkisä.

     Badawi tarkoittaa beduiineja. Haggalah on alunperin beduiini-tanssi, joka on lähtöisin Marsa Matruhin alueelta LänsiEgyptistä. Tämä naisten parinvalitsemistanssi perustuu yksinkertaisiin lonkkaliikkeisiin ja maatapolkeviin askeliin, joissa alavartaloa kierretään voimakkaasti. Perinteinen säestys on laulu ja taputukset, tanssipukuna käytetään puolisääreen ulottuvaa galabeijaa, joka on kapea ylhäältä ja levenee helmaan. Mekon päällä käytetään erillistä hametta, jonka lantioröyhelö korostaa voimakkaita kiertoliikkeitä. Päässä pidetään tupsuhuivia.

     Nuubialainen tanssi (EI Nuba) on peräisin Assuanin ympäristöstä EteläEgyptistä. Musiikissa ja tanssissa näkyvät mustan Afrikan vaikutukset. Liikkeisiin kuuluu laahustavan keinuvat askeleet ja tuliset hypyt, sekä pään keikuttelu. Tanssin luonne ja rytmi pursuavat iloa, esiintymispuvut ovat perinteisiä kaapuja, ja naiset käyttävät pitkää päähuivia.

     Ylä-Egyptiksi (Sa'iid) sanotaan aluetta, joka alkaa Kairon eteläpuolelta jatkuen Niiliä pitkin etelään. Saiidi-musiikki on erittäin pitkälle kehittynyttä, ja sille on ominaista runolaulu (shi'r) ja valittavan sävyinen lauluimprovisaatio (Mawaal). Ruokolehtipuhaltimiin luettava Mizmar ja yksinkertainen piikkiviulu Rababa ovat tyypillisiä soittimia. Saiidi-miehet tanssivat keppien kanssa Tahtib-taistelutanssia ja nuoret miehet jäljittelevät perinteistä saiidinaisten tanssia, jonka ovat oppineet vanhemmilta naissukupolvilta. Saiidi-perinteeseen kuuluu myös miesten oriiden tanssi. Perinteisiä saiidi-naisten tansseja ei juuri näe muualla kuin kansantanssiseurueiden näytöksissä.

     Egyptin mustalaisten (kavaasit) tanssi on taiturimaista, ja he ovatkin tanssin ammattilaisia. Kavaasitansseihin kuuluvat sormisymbaalit ja miesten tansseista lainattu keppi. Kavaasipuku on nykyisin esitettävässä taiteessa kapea galabeija kolikkokoristeluineen.

Kavaasi

     Viime vuosina Folk-tanssien arvostus Egyptissä on kasvanut ja kansalliset Folk-ryhmät ovat jatkaneet suosionsa nousua. He ovat tehneet säilyttävää ja elvyttävää työtä kansantanssien hy-väksi. Esimerkkinä mainittakoon Mahmoud Redan 1950-luvulla perustama tanssiseurue. Egyptiläiset kansantanssit ovat selkärankana myös naisten estradisoolotanssille. Maanläheisyys ja painovoiman merkitys on yhä itämaisen tanssin peruspilareita. Raqs Sharqi esitys käsittää yleensä myös folkloristisen osuuden, jossa tanssija perinteitä kunnioittaen sovittaa folk-tanssin estradiesityskokonaisuuteen sopivaksi; näin myös Raqs Sharqi on luonut oman Sha'abi muotonsa.

 

Lähteet:
Hilal School of Raqs Sharqi/ Newsletter II issue
Tshador III

 

<< takaisin