BALADI

Teksti: Raija Salminen (Afsana)

     Alkuperäisellä baladilla tarkoitetaan egyptiläistä perinteistä naisten soolotanssia. Arabiankielinen sana "baladi" tarkoittaa kotimaata, mikä viittaa tanssin ja musiikin maaseutujuuriin ja myös tanssin maanläheisyyteen ja painovoiman merkitykseen. Vanhat maaseudun rytmit ja laulut- ovat yhä baladin perustana, vaikka musiikissa on länsimaisia vaikutteita ja se kehittyy koko ajan.

     1900-luvun alussa Egyptiä koetteli voimakas muuttoaalto maalta kaupunkeihin. Muuttajat toivat mukanaan vakiintuneita kulttuuriperinteitään; folk-musiikkia, lauluja ja kansantansseja. samoihin aikoihin myös länsimaihin kohdistuva ihannointi vaikutti kulttuurin kehitykseen. Ylemmät luokat ihailivat lännen klassista musiikkia, kun taas työväestö kiinnostui jazzista ja rythm'n bluesista, joista otettiin vaikutteita perinteiseen musiikkiin. Improvisaatiot, teeman varioinnit ja syvällinen ilmaisu ovat yhteisiä baladille ja jazzille. Länsimaisesta musiikista löydettiin myös uusia soittimia, joista harmonikka ja hanuri muunnettiin itämaiseen musiikkijärjestelmään sopiviksi. Näitä soittimia seurasivat saksofoni, klarinetti ja trumpetti - uusi soitinvalikoima avasi mahdollisuudet laajempaan ilmaisuun musiikissa ja tanssissa.

     Perinteisistä soittimista Doff-kehärumpu, Tabla, Mazhar (suuri kehärumpu symbaaleilla) ja Nay-huilu säilyivät baladin kehityksessä, mutta eräät folk-soittimet (Mizmar, Arghul, Rababa) pysyivät tyypillisinä saiidiperinteen soittimina. 1930-luvun arvostetut muusikko-säveltäjät Sayyed Qurqur, EI Sabaan ja Sa'id Khesah esittelivät yleisölle uudet länsimaiset soittimet ja heitä seurasivat uuden koulukunnan tunnetut muusikot kuten Farouq Salamah, Sheikh Taha ja Farouq Mohammad Hassan.

     Tanssijan rooli on ollut keskeinen baladi-musiikin kehityksessä. Tanssija johti muusikoita taksim-osuuksissa (soolosoitinten improvisaatioissa), mikä on ainutlaatuista egyptiläisen musiikin historiassa. Vanhoista egyptiläisistä (ilmeistä voidaan nähdä, millaista baladi-tanssi oli silloin, kun siitä alkoi kehittyä itämaista Rags Sharqi-tanssia. Tahia Cariocaa pidetään perinteisenä baladi-tanssijana hänen aidon maanläheisen luonnollisuutensa, hillityn ja tavallisesta poikkeavan suloisuutensa ansiosta.

     Baladi voidaan käsittää myös Raqs Sharqin urbaaniksi folk-muodoksi. Achra Baladi (Afrah Baladi, Ashrah Baladi) on tanssittavaksi sävelletty moniosainen ohjelmisto, joka alkaa lyhyellä esittelyjaksolla, jonka aikana tanssija tulee esiin. Sitä seuraa taksim-osuus, jolloin tanssija tulkitsee pehmeitä liikkeitä paikallaan; vasta nyt rytmisoittimet tulevat mukaan luoden musiikkiin ja tanssiin iskuja ja taukoja (sakkat), ja alkaa rythmiosuus (awady); tanssija lähtee liikkeelle ja liike kiihtyy musiikin ja tunnelman mukana. Nopeassa osuudessa erottuu kaksi erilaista vaihetta; terävämpi "tet" ja aaltoileva, dynaaminen osa - yleensä loppuhuipentumana on vielä huikea tablarumpusoolo.

     Tunteiden syvällisyys ja improvisaatio ovat baladi-tanssin pääpiirteitä. Siinä kuvastuvat maaseudun kaipuu saiidi-rytmin ja fellahi-laulujen muodossa, kaupunkilaisten ilot ja surut, sekä tanssijan henkilökohtainen persoona. Ilmeillä ja eleillä on tärkeä osa, ja siksi baladi onkin pienten, intiimien tilojen tanssia, jossa katsoja voi samaistua tulkittaviin tunnelmiin niin, että hän kokee tanssivansa itse esiintyjän kautta. Tanssija kääntyilee eri suuntiin vaikka tanssiikin paikallaan. Näin hän ottaa kontaktin ympäröivään yleisöön, ja vaikka yleisö sijoittuisikin vain yhdelle laidalle, luo tanssija heille poseerauksia , myös sivulta ja takaa. Vaikka baladitanssia ei ole tapana koreografioida kokonaan, on esiintyjällä oltava jonkinlainen "luonnos" tanssistaan. Yleisesti baladin liikkeet keskittyvät lantioon ja lonkkiin. Kyynärpäät ovat raskaat ja käsien liikkeet vähäeleisiä. Riehakkuus ja hillintä ovat tyylikkäästi tasapainossa. Tanssijalla on näkyvä yhteys maan vetovoimaan ja tämä tekee baladilla täydellisen vastakohdan korkeuksiin kurottavalle, höyhenenkevyelle länsimaiselle baletille.

     Naiset ovat tyylitelleet baladiin kansantanssiaskeleita saiidi-miesten oriiden tanssissa ja tahtibista, näin ollen on mahdollista tuoda tanssissa esiin sekä feminiinisiä, että maskuliinisia aspekteja. Toisinaan ideoita on haettu maalaisnaisten arkkityypeistä: Dall'ua (leikkimielinen nainen), Fellaha (maalaisnainen), Alma (oppinutljärkevä nainen), Ma'alimah (boss-nainen) ja Ya Walla/Ya Wadd (rasavilli tyttö). Nämä naistyypit assosioidaan eri mielialoihin lempeästä vahvaan ja yliampuvaan.

     Baladia esitetään yleensä kapeassa, peittävässä kokopuvussa, jossa liikkeet erottuvat hyvin. Lantiolla käytetään huivia. Perinteisessä versiossa pukuna voi olla kapea galabeija, mutta modernia baladia olen nähnyt tanssittavan myös kaksiosaisessa estradipuvussa. Joskus leveä hame on kiristetty kapeaksi isolla huivilla ja eräs versio on kaksiosainen puku, jossa on leveä hame ja yksinkertainen yläosa ja näiden päälle puettu läpikuultava, kauniisti kirjailtu kapea mekko, jonka sivuissa on lyhyehköt halkiot. Erästä tällaista pukutyyppiä kutsutaan nimellä Asyut - sen koristelut on tehty aidosta hopeasta. Nykyisin tällaisia pukuja on juuri niiden arvokkuuden ja vaikeatekoisuuden takia vaikea saada. Koska baladi on kehittyvää taidetta, puvut muuttuvat tanssin ja musiikin mukana. Pohjalla kuitenkin säilyvät perinteet ja yhteys maaseudun vanhoihin tansseihin ja musiikkiin.

 

Lähteet:
Wendy Buonaventura/Serpent of the Nile
Hilal School of Raqs Shargi/Newsletter issue III

 

<< takaisin