TAHIA CARIOCA - ujo mutta suorasukainen tähti

Teksti: Raija Salminen (Afsana)

   Elettiin vuotta 1920 Egyptissä, kun maailmaan syntyi tyttövauva, joka sai nimekseen Bedaweya Muhammad Karim. Jo lapsena hän innostui tanssista ja kävi balettitunneilla. Hänen isänsä oli onnellinen, kun tyttö kertoi haaveilevansa tanssijan urasta, ja 14vuotiaana Bedauia päätti valita juuri itämaisen tanssin. Hänen isänsä kuoltua tyttö muutti tanssijatar Suad Mahassanin luokse asumaan, eikä kestänyt kauankaan kunnes tytön kyvyt huomattiin. Bedauia pääsi Badia Masabnyn yökerhon kuorotytöksi, mutta alkoi käyttää taiteilijanimeä Tahia, jonka Suad Mahassan oli keksinyt.

   Ryhmässä tanssi yli 20 tyttöä ja he harjoittelivat aamuyhdeksästä iltapäivän kello neljään ja esiintyivät Casinolla kolme kertaa illan aikana - joka päivä! Yksi tytöistä sai eräänä päivänä hullunkurisen idean: hän ehdotti pistäytymistä ennustajan luona! Tahia lähti mukaan ja ennustaja povasi hänelle loisteliasta uraa suurena tähtenä. Tahia kuvitteli eukon olevan hiukan pöhkö, eikä ottanut kovinkaan vakavasti vanhan naisen sanoja. Mutta kuinka kävikään tulevaisuudessa, senhän me jo tiedämmekin!

   Amerikkalaisen Carioca-elokuvan inspiroimana Tahia suunnitteli oman tanssiohjelmiston, jonka hän nimesi elokuvan mukaan. Esitys sai ensi-iltansa 1940 ja siitä tuli - kuten arvata saattaa - menestys, ja lehdistö nimesi huikeaa uraansa aloittelevan tähden Tahia Cariocaksi. Samoihin aikoihin hänet kutsuttiin haastatteluun ensimmäistä elokuva-rooliaan varten. Hänen vastanäyttelijänsä olisi Nagib EI Rehany, Egyptin Charlie Chaplin, kuuluisa koomikko. Ujo tyttö jännitti tapaamista niin, että tuottajan tarjotessa rahasummaa roolista, Tahia meni täydellisesti kipsiin, istui hiljaa saamatta sanaa suustaan ja tunteet aivan sekasortoisina kaikesta uudesta, jota tuli eteen niin nopeasti. Tuottaja luuli, että palkkio ei tyydyttänyt Tahiaa, nosti summaa ja sai tytön entistäkin jännittyneemmäksi. Tuottaja luuli edelleen, että Tahia oli hiljaa pitääkseen puolensa ja vaatiakseen parempaa palkkaa, ja lopulta Tahia avasi suunsa vain saattaakseen epämiellyttävän tilanteen päätökseen. Myös ensimmäisissä kuvauksissa Tahia jähmettyi paikalleen pystymättä sen enempää liikkumaan kuin puhumaankaan, mutta kun Nagib EI Rehany oivalsi, että Tahia oli vain peloissaan kaikesta pyörityksestä, hän tarttui tyttöä kädestä, kysyi mikä tällä oli hätänä ja vei hänet sitten syömään aamiaista. He juttelivat niitä näitä ja palasivat kuvauksiin. Tahia pystyi nyt rentoutumaan ja filmi saavutti valtaisan sukseen. Tätä seurasi 120 kuvausta, joissa Tahia oli mukana.

   Tahia Carioca omistautui työlleen täydellisesti. Hän vietti vapaa-aikansa omissa oloissaan. Twentieth Century Fox halusi Tahian neljäksi vuodeksi Amerikkaan,jossa hän viihtyi vain kaksi vuotta ja palasi Egyptiin. Välillä työn alla oli samanaikaisesti 2 elokuvaaja lisäksi hän tanssi teattereissa. Tahia ei halunnut esiintyä paikoissa, joissa tarjottiin alkoholia, ja ruokatarjoilukin lopetettiin tanssin ajaksi. Tahia ei myöskään sallinut puhetta tanssin aikana, ja kerran Beirutissa hän näpytteli erästä miestä kepillään, kunnes tämä hoksasi olla hiljaa. Tahia ei myöskään tanssinut häissä, lukuunottamatta kuningas Farukin ja kuningatar Faridan häitä.

   Kuningatar Faridasta tuli Tahian ystävä ja kun kuningas erosi kuningattaresta mennäkseen uusiin naimisiin, Tahia antoi Farukin tuntea, mitä mieltä hän tästä oli. Farida merkitsi Tahialle yhtä ainoaa Egyptin kuningatarta. Myös Nasser, astuttuaan valtaan, sai osansa Tahian suorasanaisesta arvostelusta. Kerrotaan hänen jopa määränneen Tahia Cariocan vankilaan tämän niskoittelusta ja loukkaavasta arvostelusta. Aviomiehet, joita oli kaikkiaan peräti neljätoista, eivät myöskään kauaa jaksaneet naisen seurassa, joka teki työtä päivät ja illat, ottaen vuodessa kahden kuukauden loman ja palaten sen jälkeen taas pakertamaan tanssin ja elokuvan pariin.

   32-vuotiaana Tahia lopetti tanssin, mutta jatkoi näyttelemistä. Hän halusi jäädä ihmisten mieliin nuorena ja kauniina tanssijattarena, joka pääsi kipuamaan kirkkaimpien tähtien joukkoon. Viimeaikojen tanssijoista hän ihaili eniten Soheir Zakia, mutta oli pettynyt tämän päivän meluisiin yökerhoihin ja karkeisiin, sivistymättömiin tanssijoihin. Sellaista ei ollut silloin, kun hän tanssi huipulla. Me voimme tehdä aikamatkan egyptiläisen musikaalielokuvan kulta-aikaan syventymällä vanhoihin elokuviin, joissa aikansa suurimmat tanssijattaret valloittavat charmikkaalla, elegantilla tanssillaan yhä uudelleen, sillä aika ei tule koskaan haalistamaan näiden tanssijoiden sädekehää.

 

<< takaisin