SUFIMYSTIKOIDEN RITUAALI

Teksti: Raija Salminen & Virpi Virtanen (Afsana)

   Kauan sitten Afganistanista pakeni Turkin Konyaan persiankielinen suuri runoilija, filosofi ja mystikko Djalal-ud-din (Celaleddin) Rumi. Häntä voidaan pitää pyörivän dervissitanssin kehittäjänä. Tanssi on ikäänkuin meditaatiota, jonka toimitus on uskonnollinen seremonia eikä varsinainen esitys. Siinä tanssija irtautuu maallisesta minästään.

   Rumi syntyi oppineiden teologien perheeseen ja hänen perheensä kierteli ympäri muslimimaita tehden mm. pyhänvaelluksen Mekkaan ennen Konyaan asettumista. Konyassa Rumi seurasi isäänsä uskonnollisena opettajana eräässä koraanikoulussa ja tutustui Islamin mystiikkaan vaeltavan dervissin Tabrizin Shams-ud-dinin johdolla, jonka kuoltua Rumin rakkaus ja kaipuu saivat muodon musiikissa, tanssssa ja runoudessa, mitä voidaan pitää Mevlevi järjestön perustana (Rumi = Mevlana).

   Sufien oppi korostaa yksilön henkistä vapautta. Siihen kuuluvat mietiskely, salaisen tiedon (marifa) tavoittelu ja hiljaisuus. Sufien rituaaleja on vainottu niiden "harhaoppisuuden" vuoksi, mutta edelleenkin Mevlevi-veljeskunta on näennäisestä lakkauttamisestaan huolimatta Islamin tärkein mystikkoliike. Sufismilla oli tärkeä asema ottomaanien ajan Turkissa aina vuoteen 1925 asti, jolloin järjestön politiikkaan sekaantuminen ja valtion länsimaistaminen saivat aikaan sen kieltämisen - kiellosta huolimatta järjestön toiminta jatkui valtion hiljaisella siunauksella ja vuodesta 1954 lähtien on sallittu joulukuussa pariviikkoinen festivaali pyhiinvaelluksineen ja Rumin kuolinpäivänä (17.12) toimitetaan pitkä ja harras seremonia (Sebul Arus).

   Sema - kuten rituaalia nimitetään - sisältää välisoiton erottamat 3-4 tanssiosuutta. Seremonia on tarkoin kaavoitettu niin tanssillisesti kuin musiikillisestikin. Koulutetut laulajat ja säestäjät istuvat omilla paikoillaan luoden vaikuttavaa musiikkia neyhuiluin ja kudum- rummuin. Mustiin viittoihin, valkoisiin leveähelmaisiin pukuihin ja suippoihin päähineisiin (sikke) pukeutuneet dervissit (semazen) saapuvat sema-saliin (semahane) tanssin johtajan (semazenbashi) johdolla ja muodostavat rivin päät taivutettuina. Semazenbashi, joka erottuu muista valkoisen päähineensä ansiosta on lähimpänä sheikin istumapaikkaa ja sheikki on viimeinen saliin saapuvista. Tultuaan saliin sheikki kumartaa kohti Mekkaa ja alkaa kävellä hitaasti ympäri salia dervissien seuratessa perässä. Tämä kuvio (Sulttaani Veledin kävely) toistetaan kolmesti ja se symboloi ihmisen identiteettiä ja hänen paikkaansa elämän kiertokulussa. Viimeisen kierroksen päätteeksi sheikki palaa paikalleen ja dervissit riisuvat mustat viittansa, mikä symboloi maallisten arvojen taakse jättämistä, ja asettuvat riviin kädet rinnalla oikea käsi vasemman päällä.

   Muusikot istuvat korokkeella vastapäätä sheikkiä. Hafiz (joka muistaa Koraanin ulkoa) laulaa ylistysrukouksen Rumille ja luvun Koraanista. Tämän jälkeen rumpujen ääni rikkoo hiljaisuuden ja hetken kuluttua siihen liittyy yksittäinen ney, joka soittaa alkusoiton varsinaiselle tanssiosuudelle. Musiikin soidessa semazenbashi lähtee rivistä ja tervehdittyään sheikkiä, ottaa paikkansa rituaalin johtajana - tämän jälkeen muut dervissit seuraavat ja kääntyvät omilla paikoillaan kohti johtajaa odottaen sanattomia ohjeita.

   Yhtaikaisesti tanssijat avaavat kätensä ja aloittavat pyörimisen. Paino vasemmalla jalalla he alkavat pyöriä vastapäivään toistellen hiljaa "Allah, Allah" pää kallistettuna oikealle, katse vasemman peukalon päällä. Oikea kämmen on käännetty ylöspäin ja vasen alaspäin jumalallisen voiman siirtyessä näin ylhäältä koko kehon läpi poistuakseen alempiin sfääreihin vasemmasta kämmenestä. Semazenbashi, joka on yleensä vanhempi mystikko, kävelee hitaasti muiden tanssijoiden keskellä antaen sanattomia merkkejä asennon tai nopeuden korjaamiseksi. Noin kymmenen minuutin pyörimisen jälkeen musiikki lakkaa ja dervissit pysähtyvät ja kääntyvät kohti sheikkiä ja kumartavat - tätä tanssin vaihetta kutsutaan tervehdykseksi (selam) ja se toistetaan kokonaisuudessaan neljä kertaa. Neljännellä kerralla sheikki asettuu pyörivien dervissien keskelle ja liittyy mukaan pyörmseen.

   Seremonia päättyy kun sheikki palaa paikalleen - kumartaa ja istuu maahan suudellen lattiaa. Tanssijat pukevat viitat ylleen ja istuvat hekin alas. Kaikkien istuessa sheikki lukee Koraanin avaussuuran (Fatiha), minkä jälkeen dervissit nousevat ylös ja sheikin luettua ylistyksen Rumille ja Shamsille kaikki rituaaliin osallistujat yhtyvät "Hu"-äänteeseen, mikä kuvaa Jumalan kaikkia nimiä - ja seremonian päätteeksi dervissit poistuvat sheikin johdolla.

   Pyörivien dervissien tanssissa on nähty kosmologista symboliikkaa, jossa tanssijat symboloivat auringon ympäri kiertäviä planeettoja. Tiedemiehet ovat tosin nähneet tanssissa myös elektronien liikettä. Varsinaisesti tanssi on kuitenkin keskustelua Jumalan kanssa - eräänlainen rukous, jossa kiivas pyöriminen aiheuttaa transsitilan, joka auttaa tanssijoita luopumaan omasta persoonastaan ja saavuttamaan täydellisen yhteyden kaikkivaltiaaseen. Rumi itse kirjoitti tanssista seuraavasti: "Tanssiminen ei ole sitä, että vaivattomasti noustaan ylös koska tahansa kuin pölyhiukkanen tuulessa, tanssiminen on sitä, kun kohoat molempien maailmoiden yläpuolelle, repien sydämesi kappaleiksi ja luovut sielustasi".

   Mevlevi-dervissien sanotaankin hallitsevan korkeuksia - valkoiset hameet leijailevat kuin pyörivät kiekot tanssijoiden ympärillä ja musiikin ja liikkeen yhdistelmä saa katsojankin tavoittamaan osan rituaalin henkisyydestä. Mevlevien tanssi on kaikkein pitkälle viedyin - muut dervissiveljeskunnat kulkevat selvästi matalammilla tasoilla, heistä merkittävimpänä ehkä Bektashi-veljeskunta.

   Kielloista huolimatta sufien rituaalit ovat aina säilyttäneet paikkansa. Syy siihen löytyy Rumista, joka vaikuttaa myös muilla elämän alueilla. Hänen kirjallinen tuotantonsa on Turkissa arvostettua, ja koska sufit pitävät häntä mestarinaan (mevlana), olisi julmaa ja myös turhaa asettua liian jyrkästi runouden mestaria palvovaa veljeskuntaa vastaan. Islamilainen runous on rikastunut sufimystikoiden teoksien myötä. Klassisen runouden voi ymmärtää maallisella tai henkisellä tavalla, joten sufit adoptoivat rakkausrunon tulkitsemaan henkisiä tarpeitaan. Musiikillisesti erityisesti ney-huilua on pidetty sielunliikkeitä koskettavana instrumenttina - anatolialaisessa kansanlaulussa sanotaankin: "älä kysy miksi Jumala loi huilun. Hän halusi, että ihmiset ymmärtäisivät Rumia". Huilu onkin mevlevien rituaaleissa käytetyn musiikin sielu ja yhdistettynä rumpuihin, symbaaleihin ja jousisoittimiin on sufien musiikki myös vaikuttanut klassiseen turkkilaiseen musiikkiin kuten myös päinvastoin. Musiikin rakenne on melko yksinkertainen ja hienostunut ja sävelmät kulkeutuvat perimätietona soittajalta toiselle, koska "dervissimusiikkia ei voi kirjoittaa nuotein, koska nuotit eivät sisällä dervissin sielua".

   Sufien mystiikka on ollut myös huumorin aiheena. Usein vitsit kertovat legendaarisesta Nasreddin Hocasta. Loppukevennyksenä olkoon tämä esimerkki Nasreddinin monista sattumuksista: Eräänä iltana Nasreddin istui kylän torille, nosti esiin kielisoittimensa ja alkoi näppäillä yhtä ja samaa säveltä. Jatkaessaan näppäilyä, koko kylä kerääntyi hänen ympärilleen odottaen konserttia. Mutta hän vain soitti ja soitti samaa säveltä. Jonkin ajan kuluttua yksi kyläläisistä sanoi: "Mullah, soittamanne sävel on oikein kaunis, mutta muut muusikot käyttävät kaikkia säveliä". "Ne aasit", tuhahti Nasreddin," he etsivät säveltä. Minä löysin sen".

 

Lähteet:
Tshador 1 & 3
Annon Shiloah: Music in the world of Islam
Jussi Aro: Arabialainen kulttuuri
Ellipsis Arts: Musical expeditions - trance 1 & 2 
Berlitz maaopas: Turkki
Threshold Society - sufien maailmanjärjestö

 

<< takaisin